Tervetuloa blogiini! Toivottavasti viihdyt ja jätät käynnistä jälkesi kommentin muodossa.

torstai 28. lokakuuta 2010

Syyslomalla

Puolivälissä syyslomaa mennään. Alkuviikko oltiin etelässä pienen söpöläisen ristiäisissä, joita vietettiin sunnuntaina. Virkkaamani kastemekko pääsi käyttöön siis jo toistamiseen.

Tästä pienestä söpöläisestä tuli Milo. Kaksi muutakin nimeä oli, mutta ne jääköön salaisuudeksi. Suvussa kulkevia nimiä molemmat. Toinen nimi isältä sekä myös äidin isän isältä ja kolmas äidin isältä. Poika jaksoi kiltisti koko kastetoimituksen ajan.

Met olimma mummon ja ukin sekä lasten kanssa vuokramökillä pari yötä. Mökki oli ihan luksus! Saunottiin joka ilta ja käytiinpä järvessäkin pulahtamassa, vaikka mittari oli miinuksen puolella. Tuloiltana oli täysikuu ja tässä pari kuvaa siitä.




Kuvien ottohetkellä oli ihan pilkkopimeää. Hieman vain mökin valot heijastaa kuvissa. Ensimmäiseen kuvaan on tullut salama. Alimmassa kuvassa on myös lapset päässy kuvaan laiturin päässä, sekä yksinäinen tähti taivaalla.

Ja kuutamoyö oli myös viimeinen yö. Olin jo menossa nukkumaan (muut jo nukkui). Sammuttelin valot ja katsoin, että miten se on silti niin valoisaa, jäikö johonki valot. Mutta kuuhan se siellä vaan möllötteli taivaalla.


Tämä kuva on otettu mökin lasioven läpi sisältä. Tästä tuli jotensakin maalauksellinen. Aattelin ehkä juuri tämän teettää seinälle canvastauluksi.

Tänään suunnataan vielä loppulomaksi pohjoseen. Siellä on jo kunnolla lunta, kuulemma. Vaan onhan sitä täälläkin, ainakin tänään. Aamulla oli maa valkeena, mutta aikalailla vettä siellä jo sateli.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Huopatossuja pukkaa...

Jälleen on sukkasato saanut satoa. Eilen illalla värkkäilin työkaverin, tuoreen mummon pyynnöstä tossut vauvalle. Ja jälleen tuli tällaiset valko-siniset. Pojalle kun menivät.

Lankana siis Novita Huopanen luonnonvalkea. Virkkuukoukku nro 8. Ohje sama vanha Novita-lehdestä. Tällä kertaa oli tuore mummo ostanut vaaleen sinistä satiininauhaa. Tossut oli vielä aamulla hieman kosteat kun kiikutin ne työpaikalle. Kovasti olivatkin mummon mieleen. Toivottavasti saajankin. :D

Tällä erääpä ei ehi paljo muuta kirjotella. Työtä työtä. Hohhoi! Mutta....

L-O-M-A alkaa lauantai-aamuna kello 7.15 ja silloin otetaan auton keula kohti etelämpää Suomea. Lähetään siskon pojan ristiäisiin. Nimestä onkin jo aavistus, katsotaan osuko oikeaan. 

lauantai 9. lokakuuta 2010

Koiruuksia

Tänään kuvailin pihalla naapurin koiruleita. Ja pyörihän se omakin koiruus menossa mukana. Tarkotus oli saaha naapurille hyviä otoksia kunnon kameralla ja ihan hyviä ilmestyksiä tulikin. Hieman tuulinen sää haittasi keskittymistä ja kyllä on kova työ saaha kolme koiraa pysymään paikallaan. Varsinkin kun yhellä on juoksuaika ja pinna näköjään aika herkillä. Tosin ainut uros on leikattu jo aika päiviä sitten vaan saivatpahan aikaan kunnon kolmoisdraamaa.





Onko pakko jos ei taho, eikä jaksa?


Herkkä hetki.



Italian volpino Inkku.


Australianpaimenkoira Rita.



Shetlanninlammaskoira Pepe.

Kyllä vanhuskin vielä jaksaa peuhata







Pikkusen käy hitaalla tää meän kone. Eilen vähä poistelin ylimääräsiä tiedostoja ja hups heijaa... Picasan kuvaohjelmasta oli hävinny osa. Piti sitte seki latailla uudelleen koneelle. Isäntä hommas tässä uuden nettitikun ja sen mukana tuli uus virusturva. Ei meikäläisen hermo kestäny sitä hitautta. Ainaki 15 minuuttia piti oottaa ennenku sai koneen auki siihen kuntoon, että pysty sillä jotain tekemään eikä nettikään toiminu ihan riittävää vauhtia. Hermo petti eilen ja poistin tosiaan kaikenlaista koneelta. Mm. ko. nettitikun ja virusturvat. Pöh! Kyllä sitten rupes pelittää entistä vauhtia.

Koneen vaihtohan tässä eessä on. Tää pöytäkone on jo kuus vuotta vanha ja ihme ees kun vielä pelittää. Täynnä on kaikenlaista. Kuvat oon jo pelastanu ulkoiselle kovalevylle, kun otaksun että tää kone voi lasahtaa hetkenä minä hyvänsä. Kuvat on tärkeitä, vaikka ne oonkin teettäny myös paperille albumeihin. Tän uuden kameran myötä kuvat on lisääntyny huomattavasti täs viime kesän aikana. Ku ehtis jossain välissä vähä tarkemmin perehtyy kaikkiin järkkärin ominaisuuksiin.

Mutta nyt lauantai-illan viettoon, jota vietetään ihan vaan lötkötellen, koskapa huomenna on 12 tunnin työpäivä. :( Ja muutenkin aika työntäyteinen viikko eessä. Seuraavat vapaat vasta viikonloppuna.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Lisää satoa heinälatoon

Eilettäin alotin ja tänään lopetin. Ne kaksi tarjouksesta ostamaani Huopanen kerää sai muodot. Lanka riitti näihin akkurat justiinsa.


Eli... Aikuisen tossut. Neulottu seiskan puikoilla. Ohje vanhasta Novita lehdestä. Kukat virkattu kasin koukulla. Tossut menee pukinkonttiin lahjaksi äidille. 


Samaisten kerien lopusta syntyi vauvalle lämpimät tossut virkkaamalla. Nämä aattelin viedä taas ristiäislahjana siskon pojalle. Ristiäiset on 24.10. ja nimestäkin on jo hieman hajua. Tossut on hieman isommat ku aattelin, mutta eipä tuo haittaa. Pittää sitte ku on sopivat.

Tässä vielä tossukat yhteiskuvassa. Pieni kokoero. =)


tiistai 5. lokakuuta 2010

Syksyistä tunnelmaa

Vähän sisustusjuttuja...

Ostin tässä hiljan lampun. Vaikka ei olis tarvinut... Mä vaan tykkään muista paitsi kattolampuista. Isännän kanssa oltiin iltaostoksilla paikallisessa sekatavaraliikkeessä, kun menin jo eeltä isännän pyyhältäessä omia ostoksiaan perästä. Silmiini sattui ihana pöytävalaisin... takorautaa ja iso vaalea varjostin. Hieman silmät sirrillään uskaltauduin katsomaan hintaa. Ei paha ollenkaan. Alle 30 euroo. Pakko saada! Isäntäkin mieltyi lamppuun mutta mietiskeli siinä, että mihinkä se laitetaan. Kyllä minä paikan keksin, tää vaan on niin meän tyylinen. Eli lamppu sai siis uuden kodin. Paikkaa se hieman aikaa haki ja alakerran laatikon päältä se nyt valaisee eteistä ja olohuonetta siitä välimaastosta.



Kynttiläjuttuja meiltä löytyy aika paljon. Mm. Partylite-somisteita. Näistäkin takorautaiset on mun suosikit.

 Tää roikkuva kynttiläsomiste on tällä hetkellä alakerran olohuoneen ikkunassa. Ylempi kuva on ilman salamaa ja alemmassa salaman kanssa. Alemmassa somiste näkyy vähä yksityiskohtaisemmin.


Lasikuvut on irrotettavat, niissä voi polttaa joko kuvassa näkyviä votiiveja tai sitten tuikkuja. Ilman lasikupuja somisteeseen sopii ainakin pyöreä pallokynttilä ja pitkä kynttilä. Tässä on tuoksuttomia valkoisia votiiveja ja yksi Valkolumimarja-tuoksuinen votiivi. (Mun suosikki)


Toinen hieman samantyyppinen roikkuva kynttiläsomiste löytyy saunasta. Siihen ei käy muut kuin tuikut. Se on kanssa tällainen musta takorautainen jossa on huurrelasista kynttilälautaset.

Käsitöiden saralla valoryijy jatkuu. Ja taannoin esittelemilleni pikkusukille on syntynyt kaveriksi lapaset.



Lankana seiskaveikan raita. Puikot nro 3. Malli ihan peruslapanen. Setti ehkä vielä kasvaa, mutta nämä menee jokatapauksessa joululahjapakettiin 2.5 vuotiaalle. Kuten näette, olohuoneen pöydälläkin on kynttilöitä... xD

Nyt pitää lähteä valmistautumaan töihin. Tiedossa iltavuoro siis.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Valoryijy

Näin äitillä valoryijyn aloituksen tässä taannoin kun käytiin pohjosessa. Ja onhan niitä tullu vastaan lukemissani blogeissakin. Mulla on jo tietty paikkakin ryijylle. Yläkerran olohuoneessa kahden ikkunan välinen seinä. Siihen oli alunperin tarkoitus ostaa seinävalotaulu Ikeasta, vaan just se kuva mitä haettiin oli loppu. Huomasin, et tää ryijy mahtaa olla siihen just eikä melkein. Joten, kävin paikallisessa käsityöliikkeessä.


Ostin valkoista ja ruskeaa avattua paperinarua sekä ryijypohjan. Neula löytyi eri kaupasta sellaisesta neulapaketista, missä oli myös muunlaisia neuloja. Ryijypohjaan piirsin kuvion, jonka mallin tein ensin sanomalehdestä. Kuvio tulee sitten ruskeella. Ehkä huomaatte kynän jäljen ryijypohjasta pahvimuotin yläpuolelta. Meillä on yläkerrassa iso kulmasova just näillä väreillä.



Ja tää neula on kyllä kuin luotu tähän hommaan, alkuperäistä tarkotusta tälle neulalle en tiedä. Ehkä se on ryijyneula... Neula on todella tukeva, terä on litteä, hieman käyrä, eikä terävä ollenkaan. Reikä on tarpeeksi suuri, eikä tartte narun kans ähertää, että saa reiästä läpi. Nukkamuotin tein sitten ihan pahvista ja päällystin sitä tukevammaksi teipillä. Koko on silmämääräinen, en mitannu ollenkaan.


Tässä on ensimmäinen kerros tehty, mutta naruja ei ole vielä avattu. Seuraava kerros tehdään aina limittäin edellisen kerroksen kanssa. Hieman arvoin tässä hommassa sitä, että teenkö seuraavan rivin heti seuraavaan reikäkerrokseen vai jätänkö yhden väliin. Päätin tehdä heti seuraavaan.


Tässä paperinaru on sitten ihan avattuna. Kolmas kerros on lähöillään. Viikonloppu on mennä hurahtanu, eikä tätä ole oikein ehtiny tekemään. Aika nopeesti kerros aina valmistuu, tosin narun avaaminen vie oman aikansa. En tiedä olisiko naruja tarvinu välttämättä avata ollenkaan, mutta kokeillen tykkäsin, että on parempi. Ja tytärkin oli samaa mieltä. Kukin taaplaa tyylillään.

Mutta... tulet leivinuunissa joten lähenpä alas fiilistelemään. Aattelin laittaa kynttilöihin tulia ja jatkaan tätä työtä eteenpäin. Olenhan yksin kotona vielä hetken aikaa... Nautiskelen puhtaasta talosta (siivooja kävi perjantaina) ja käsityön parissa yksinäisestä laatuajasta.